Turvallisuus ei ole kaikki kaikessa

Avainsanat

, ,

Kun minä olin pieni poika, niin Suomessa oli puhelinsalaisuus. Mitä se oli: kenelläkään ei ollut laillista oikeutta missään olosuhteissa kuunnella tai nauhoittaa toisten puheluita. Siis ei edes poliisilla. Ei edes oikeuden luvalla, vaikka poliisilla olisi ollut varma tieto siitä, että Liisa ja Kalle aikovat sopia viikon päästä tiistaina puhelimella milloin tekevät rötöksiä ja murhia. Oikeudella ei ollut lupa moisen syyn takia sallia puhelinkeskustelun kuuntelemista. Puhelinsalaisuus oli lainsäädännössä määritetty ehdottomaksi.

Ei puhelinkuuntelu maailmalla tuntemantonta ollut. Kommunismia tavoittelevissa maissa viranomaiset harrastivat sitä paljon ja hartaasti. Olihan tärkeää päästä selville yhteiskuntajärjestelmän todellisten ja oletettujen vihollisten verkostoista ja keskustelunaiheista. Puhelinkuuntelu oli tuttu teema myös amerikkalaisista elokuvista. Siellä toki heräteltiin tuomarit vaikka yöllä myöntämään lupia siihen. Mutta ei Suomessa. Suomessa kansalaisilla oli ehdoton puhelinsalaisuus.

Ei ole enää. Vähänkään vakavammasta rikoksesta jo valmistelun epäily mahdollistaa sen, että poliisi voi hakea oikeuden luvan epäillyn tietoliikenteen seuraamiseen. Siis tietoliikenteen. Puhelujen ja dataliikenteen. Vakavasta rikoksesta, tai sellaisen valmistelusta epäiltävien tietoliikenteen seuranta siis onnistuu nykylainsäädännöllä. Samalla tulee tietysti seurattua myös epäillyn kanssa yhteyksissä olevien viestintää.

Monessa muussa maassa ei ole niin nuukaa, vaan viranomaiset voivat seurata kansalaisten tietoliikennettä vapaammin. Suomeenkin on esitetty vapaampia säännöksiä. Perusteluina on esitetty esimerkiksi sitä, että kyllä monessa muussakin maassa tietoliikenteen seuranta on vapaampaa. Aivan loistava perustelu. Miten nöyryyttävää onkaan, että Suomessa kansalaisilla on parempi tietoturva oman tietoliikenteensä suhteen, kuin monessa muussa maassa.

On myös perusteltu, että kansalaisten muut oikeudet eivät saa olla ensisijaisia, jos sillä voidaan säästää ihmishenkiä. Kuulostaa hienolta periaatteelta, eikö vaan? Laajempia tietoliikenteen seurantaoikeuksia perustellaan terrorismin torjunnalla. Jos olen oikeassa käsityksessä, niin Suomessa on kuollut terroristisen teon uhrina toisen maailmansodan jälkeen kaksi ihmistä. Molemmat ovat liikaa.

Alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi vuonna 2015 vajaat 1 700 henkeä. Siis yhdessä vuodessa. Alkoholilain viereillä oleva uudistushanke aiheuttaisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan alkoholiperäisiä kuolemia Suomessa noin 150 lisää joka vuosi. Voivatko kansalaisten muut oikeudet olla ensisijaisia, jos sillä voidaan säästää ihmishenkiä?

Vaatekaapissani ja välillä päällänikin on ollut puolenkymmentä vuotta T-paita, jossa lukee: 1984? Orwell oli optimisti

Jahka löydän sen taas, niin puen päälleni.

Kaikella on maksajansa

Avainsanat

, , ,

Jos yritys saa yritystukea, sen maksavat ne yritykset, jotka tekevät tulosta, ja maksavat tuloksestaan yritysveroja. Toki siinä välissä on valtio, mutta vain välissä. Ne rahat kuitenkin otetaan veronmaksajien taskuista, ja tässä tapauksessa on selkeintä ajatella yritystukien lähtevän tulosta tekevien yritysten taskuista.

Jos varhaiskasvatuksesta tulisi vanhemmille maksutonta, sen maksaisivat ne veronmaksajat, joilla ei ole lapsia yhteiskunnan järjestämän päivähoidon piirissä. Toki myös päiväkodeissa olevien lasten vahemmat maksaisivat lastensa varhaiskasvatusta osin verotuksen kautta, mutta kunkin hetken tilanteen mukaan tarkasteltuna heidän maksamansa osuus olisi niin pieni, että on ihan oikein sanoa, että muut sen maksaisivat.

Jos rautatieliikenettä harjoittavan yrityksen on pakko liikennöidä kannattamatonta reittiä päästäkseen liikennöimään kannattavaa reittiä, sen kannattavan reitin matkustajat maksavat myös sen kannattamattoman reitin matkustajien lippuja. Sori vaan, ei se yritys itse mistään ylivoitoistaan niitä maksaisi. Ei yritys mistään muualta tuloja saa kuin asiakkailtaan. Tai voihan se tietysti yritystukia saada. Hillittömien voittojen muodostumisen taas estää hyvän markkinakilpailun aikaansaaminen.

Jos jollekin hankkeelle saadaan EU-tukea, sen maksavat EU-alueen veronmaksajat. Hyvä pointti on tietysti, että kun EU:lle maksetaan suomalaisten veronmaksajien rahaa, niin on vain oikeus ja kohtuus, että niitä rahoja saadaan takaisin Suomeen. Suorastaan ananrkistinen ajatus: entä jos niitä veroja, jotka kiertävät kehän: veronmaksajien taskut -> Suomen valtio -> EU -> EU-tukia jakava viranomainen -> tuen saaja, ei alunperinkään verotettaisi, vaan niiden tulojen saaja saisi itse käyttää ne varat? Tai, että ainakin tuo EU-mutka jäisi välistä pois ja Suomen valtio päättäisi niistä verovaroista? Eivät ne rahat varsinaisesti kasva byrokratian portaiden kertyessä.

Jos jollekin kuntien järjestämälle toiminnalle saadaan korvamerkittyä valtion rahoitusta, sen maksavat ne ihan samat veronmaksajat, joilta myös kunnat keräävät veronsa. Kyseessä on vain valtion ohjailua siihen, mitä asioita valtio haluaa kuntien tekevän. On toki tietysti kiva, että lisärahoituksella ohjailu tulee porkkanana, eikä keppinä. Suurta kuvaa siitä, että kaiken mitä tapahtuu EU:n, valtion, maakunnan tai kunnan toimesta maksamme me ihan itse omista taskuistamme otettavilla veroilla, se ei kuitenkaan muuta.

Vesiaiheesta täysin aiheetta

Avainsanat

, , , ,

Suomi tarvitsee innovaatioita. Mutta ei sellaisia innovaatioita, kuin millaisen Helsingin kaupunki on innovoinut Ylä-Malmin torille: vesiaiheen ilman vettä. Itselleni sana vesiaihe oli pitkään vieras, mutta myöhemmin yksi sellaiseksi tarkoitettu on tullut kovasti paljon tutuksi lähikauppareitiltäni.  Tässä blogipostauksessa on siis agraariyhteiskunnan aikaisin termein ilmaistuna oma lehmä ojassa. Toki muutaman kymmentuhannen muunkin lehmä, joille Ylä-Malmin tori on keskeistä kaupunkitilaa.

Kuvakaappaus Google Mapsistä täydennettynä punaisella Ylä-Malmin torin vesiaiheen sijaintiympyrällä. Kuvassa on linkki Google Mapsin tähän sijaintiin:

vesiaihe

Kahdeksan kuvaa kertonee enemmän kun kahdeksan tuhatta sanaa. Toki yksi niistä kuvista on lehtileike:

5.7.2017:

28.5.2017:

17.3.2017:

19.11.2016:

14.8.2016 (10.8.2016 Koillis-Helsingin Lähitieto -lehti):

15.7.2016:

19.6.2016:

11.6.2016:

Kuvien koruttoman kertoman jäkeen tiivistetään niitä aiempaa historiaa kahteen riviin:

Vuodet 2013-2015:

Alas ollut vedellä täytettynä ja vesisuihkut päällä muutamia viikkoja.

Kuntarakennepoliittinen loppupohdinta:

Mikäli Malmi ei olisi kaupunginosa, vaan oma kaupunkinsa, ei sen keskustorin veistosallas olisi vuosikausia laiminlyötynä kaunistuksesta rumistukseksi.

Kehät ja Välit auki!

Avainsanat

, , ,

Helsingin kaupungin uusi yleiskaava linjaa kaupungin kasvun pääasiassa Kehä I:n sisäpuolelle. Kehä I:n sisällä kaava mahdollistaa moottoriteiden liikenteenvälityskyvyn pienentämisen ja niiden muuttamisen monin osin kaduiksi, bulevardeiksi. Muutoksen puollustajien mielestä sillä ei ole olennaista liikenteellistä vaikutusta, jos kaupunki ei joka tapauksessa ota katuverkkoonsa liikennettä sisään määräänsä enempää. Sovitaan vaikka niin.

Mutta voitaisiinko samalla sopia myös niin, että Kehät ja niiden väliset moottoritiet liittymäratkaisuineen parannetaan siihen tasoon, ettei niillä ole liikennettä hidastavan tason ruuhkaa tavallisen arkipäivän työmatkaliikenteessä? Pääkaupunkiseudun kasvua käsittelevissä keskusteluissa henkilöautoliikenteeseen nihkeästi suhtautuvat ovat usein argumentoineet ajonouvoliikenteen sujuvoittamisparannuksiin, että ne olisivat hyödyttömiä ruuhkien poistamisessa perustellen sitä sillä, että liikenne kasvaa vastaavasti kuin väylien välityskyky paranee.

Minä taas väitän, että Kehät I, III ja V ja niiden väliset moottoritiet liittymäratkaisuineen on mahdollista rakentaa niin mitoitetuiksi, että nillä ei esiinny olennaista liikenteen hidastumista tavanomaisen arkipäivän liikenteessä, ellei päällä ole onnettomuustilannetta tai muuta vastaavaa häiriötä. Ei liikenettä sen enempää muodostu, kuin mitä on liikkumistarpeita. Eikä Helsingin työssäkäyntialueelle lähivuosikymmeninä paljon yli Suomen nykyisen väkiluvun verran ihmisiä keskity 😉

Eivätkä ne robottiautotkaan ihan huomenna ruuhkissa aikaansa menettävien aikaa pelasta. Rohkenen arvata, että myös vuonna 2030 valtaosa Sipoonlahden moottoritiesillan ylittävistä henkilöautoista pitää sisällään ajotapahtumista vastuullisen kujettajan ja että suurimmassa osassa niiden henkilöautojen rekisteröidyissä haltijatiedoissa on merkintä yksityishenkilöstä.

Kehä I:n sisäpuolen osalta rajattakoon se ruuhkattomaksi sitten vaikka niillä ruuhkamaksuilla. Tämä siis yksityisenä mielipteenäni, kuten kaikki tänne blogiini kirjoittama.

Paha kuntapoliitikko on hyvä kuntapoliitikko

Avainsanat

Tänä iltana selviää, ketkä tekevät kunnissa päätöksiä seuraavat neljä vuotta ensi kesästä lähtien. Noin vuosikymmenen mittaisen kuntatyökokemukseni kautta minulle muodostuneen päättäjätuntemuksen perusteella minulle on muodostunut vahva mielikuva siitä, että ainakin lähes (ellei jopa lähes absoluuttisen) aina politiikan henkilöiden tavoitteena on aikaansaada päätöksenteolla yleistä hyvää. Yksityisen edun tavoitteluun poliittiseen päätöksentekojärjestelmään osallistuminen olisikin pääsääntöisesti aika onnettoman huono valinta verrattuna vaikkapa saman ajan käyttämiseen oman uran, yritystoiminnan tms. kehittämiseen.

Eli lähtökohtaisesti poliitikko pyrkii yleiseen hyvään. Siitä, mikä ennenkaikkea on yleistä hyvää, on toki poliittisen kentän eri laidoilla toisistaan poikkeavia painotuksia. Yhdellä laidalla ollaan usein sitä mieltä, että erityisen tärkeää hyvää on, ettei ihmisiä veroteta ihan mahdottomasti. Toisella laidalla taas ollaan sitä mieltä, että erityisen tärkeää hyvää ovat hyvät yhteiskunnan järjestämät palvelut.

Hyvinä aikoina molemmat laidat voivat kohtuudella jakaa erityistä hyväänsä. Voidaan lanseerata uusia  palveluita ja parantaa aiempia, sekä joskus jopa yhtä aikaa keventää verostusta. Ankarina aikoina hyvän jakamisen toimintamalli ei kuitenkaan toimi. Tai toimii aikansa. Voihan julkishallintoa pyörittää myös velaksi.

Tiukan talouden aikoina poliittisen päätöksentekojärjestelmän, joka koostuu yksittäisistä poliitikoista, pitäisikin tehdä päätöksiä, jotka tekevät yksittäisille äänestäjille pahaa. Ja se ei tunnu olevan hyväsydämisille poliitikoille helppoa. Mutta loputtomiin julkishallintoa ei voi rahoittaa velanottoa kasvattamallakaan. Velka on siirrettyä verotusta. Ja verotus on sitä, että niiltä, joilta voidaan ottaa, OTETAAN PAKOLLA RAHAA POIS, ja käytetään sitä yhteiskunnan palveluntuotantoon, investointeihin ja tulonsiirtoihin.

Ihmisistä tulonsiirtojen vastaanottajat ja palvelutuotannon suoritteita merkittävästi käyttävät ovat nettohyötyjiä suomalaisesta yhteiskuntamallista. Eli jos talouden tasapainoa haetaan menoja säästämällä, niin merkittävin säästöpotentiaali löytyy siitä, että OTETAAN POIS LAPSILTA, VANHUKSILTA, SAIRAILTA, VAMMAISILTA, KÖYHILTÄ, KULTTUURILTA jne.

Eli vallitsevissa olosuhteissa ollakseen hyvä talouspoliitikko, ja estääkseen yhteiskunnan ylivelkaantumisen, pitäisi tehdä jommalle kummalle tai molemmille ryhmälle pahoja ratkaisuja:

1. OTTAA nettomaksajilta PAKOLLA LISÄÄ RAHAA POIS kiristämällä verotusta

tai

2. OTTAA nettosaajilta LAPSILTA, VANHUKSILTA, SAIRAILTA, VAMMAISILTA, KÖYHILTÄ, KULTTUURILTA jne. POIS PALVELUJA

on toki vielä kolmas tie, eli velanoton lisäämisen mahdollisuus.  Aikansa silläkin pärjää näinä nollakoron aikoina, mutta ei niin loputtomiin voi jatkaa.

Tämä blogipostaus on mukaelma vuonna 2013 julkaisemasta postauksestani ”Paha poliitikko on hyvä poliitikko”

Halla-aho on suosikkina PS:n puheenjohtajaksi

Avainsanat

,

#politiikka Politiikan kuume on tällä hetkellä kuntavaalipöhinässä, mutta pian vaalien jälkilöylyjen laskeuduttua on edessä paluu politiikan arkeen. Yhtenä sen arjen mielenkiinnon kohteita on, kenestä tulee Timo Soinin vuosikymmenten jälkeen perussuomalaisten puheenjohtaja. Kaikki eivät ole nukkuneet tätä aihetta näin vaalien allakaan, vaan pelimiehet ovat laittaneet ropojaan senkin kamppailun vedonlyöntiin:

ps

Yllä oleva kuvakaappaus on Unibet-vedonlyöntifirman sivuilta tänä aamuna. Sen kertoimien perusteella Jussi Halla-ahon valinta perussuomalaisten puheenjohtajaksi on noin kaksi kertaa todennäköisempää kuin Sampo Terhon. Käytännössä kyseessä ei ole peliyhtiön itsensä jollakin asiantuntija-arviolla määrittämä ennuste, vaan kun kyseinen vedontlyönti on ollut siellä jo pidempään avoimena, niin yhtiö on säätänyt kertoimia sen mukaan, miten vedonlyöjät ovat eri vaihtoehdoille panostaneet.

Timo Soini tietää ravimiehenä hyvin mitä tällainen tilanne merkitsee. Kun pelaajat raveissa pelaavat hevosen voittakertoimeksi 1,40, niin kyseessä on selvä pelikansan suosikki. Tilastollisen seurannan perusteella kertoimeen 1,40 pelattu hepo useimmiten myös on eka turpa hillotolpalla. Ei toki likikään aina, eli ei 2,75 kertoimisen kakkossuosikin voittokaan mikään Hevosurheiluun isoja otsikoita repivä jättiyllätys olisi.

Äänestä häntä kunnan vaaleissa!

Avainsanat

,

#vaalit2017 Fingerporissa olisi tämän otsikon alla kolme eri häntää, joista yhtä voisi äänestää Fingerporin kunnassa jäjestettävässä vaalissa vuoden hännäksi. Suomessa ajankohtaista on kohta valita valtuustoihin oman häntänsä nostajat. Vaikka käytinkin aasinsiltaa, toivottavasti valtuustoihin ei valita aaseja. Siksi aioinkin kertoa, ketä on syytä äänestää.

1. Äänestä häntä, joka on kuntasi parhaassa puolueessa

Ai miksi? Yksittäisen ehdokkaan numerohan siihen äänestyslappuun kirjoitetaan.

Koska Suomessa on käytössä D’Hondtin menetelmä vaalijärjestelmänä. D’Hondtin menetelmä on suhteellisen listavaalin vaalijärjestelmä, jossa yksittäiselle ehdokkaalle annettu ääni hyödyttää kaikkia puolueen ehdokkaita samassa kunnassa.

Itse asiassa jokainen annettu ääni hyödyttää kaikkia saman listan muitakin ehdokkaita, kuin ehdokkaan puolueen, jos kyseinen puolue on vaaliliitossa. Ja joissain tapauksisa ehdokaslista voi toki olla koottu muutenkin kuin puolueperustaisesti.

Ylivoimaisen suurin osa vaalilistoista on kuitenkin yhden puolueen listoja. Mutta mikäli kyseessä on vaalilitto tai muuten kuin puolueperustaisesti koottu lista, äänestäjän on toki syytä painotetusti hoksata oman äänen jollekin listan ehdokkaalle hyödyttävän kaikkia sillä listalla olevia ehdokkaita.

Vaalijärjestelmämatematiikan lisäksi toinen puolueen olennaisuutta korostava tekijä ovat valtuustotyön käytännön järjestelyt. Valtuustotyö on joukkuepeliä, jossa valtuustoryhmillä voi olla ryhmäkurikäytäntö, ja ryhmän enemmistön kanta on silloin olennainen ratkaisuissa. Vaikka virallista ryhmäkuria ei olisikaan käytössä, niin ryhmissä yleensä ainakin keskustellaan mahdollisesta yhtenäisestä linjasta kulloinkin ratkaistavaksi tulevissa asioissa.

2. Äänestä parhaan puolueen listalta häntä, joka on sen listan kyvykkäin, viisain ja oikeamielisin

Ai miksi? Eikö valtuuston pitäisi olla kunta pienoiskoossa, eikä mikään eliitin temmellyskenttä?

Koska vain kyvykäs saa ryhmässään ja ehkä jopa laajemminkin ajatuksiaan läpi ja vain viisas sekä oikeamielinen osaa arvioida eteen tuleville asioille useimmiten parhaan vaihtoehdon. Lisäksi saatu henkilökohtainen äänimäärä vaikuttaa usein siihen, miten painoarvokkaisiin tehtäviin valtuutettu pääsee vaalien jälkeen tapahtuvassa vakanssien jaossa.

Jos olet kahden vaiheilla parin ehdokkaan välillä, niin silloin voit heidän välisessä valinnassasi painottaa vaikka hyvää tietämystä itselle tärkeästä kulmakunnasta ja/tai viiteryhmästä. Vaikka kaikki ovat jostain kotoisin, nyt valitaan kuitenkin KUNNAN- tai KAUPUNGINvaltuutettuja, EI esimerkiksi kylä- tai kaupunginosavaltuutettuja.

3. Äänestä häntä

Kun olet ensin valinnut mielestäsi parhaan puolueen ja sen jälkeen sen puolueen ehdokkaista parhaan kunnassasi, äänestä häntä ihan konkreettisesti käymällä kirjoittamassa hänen numeronsa äänestyslippuun.

Paraskaan puolue ei välttämättä tunnu kovin hyvältä, ja tuskin sen puolueen paraskaan ehdokas täydelliseltä, mutta äänestä häntä silti.

Kannattaa äänestää jo ennakkoon heti kun mahdollista. Silloin asia on jo hoidettu, eikä äänestäminen voi enää unohtua tai jäädä muuten hoitamatta. Kuntavaalien ennakkoäänestys Suomessa on 29.3.-4.4.2017.  Mutta jos äänestäminen jää jostakin syystä hoitamatta ennakkoon, niin varsinaisena vaalipäivänä 9.4.2017 asian ennättää kyllä vielä hoitaa.

Äänestämisen ongelmatilanteita ja toimintaohjeita niihin

 

  • Superhyvä ehdokas puolueessa, joka ei ole mielestäsi paras puolue kunnassasi

Älä äänestä häntä. Antamasi ääni hyödyttää kaikkia sen puolueen ehdokkaita kunnassasi. Voi olla ettei ehdokastasi valita lainkaan, mutta äänesi voi olla juuri ratkaiseva sille, että viimeinen läpipäässyt kyseisen puolueen listalta tulee valituksi ja yksi mielestäsi parhaan puolueen ehdokas voi vastaavasti jäädä valitsematta.

Vaikka se superhyvä ehdokas tulisikin valituksi, hänen mahdollisutensa toimia superhyvin ovat olemattomat, jos puolueen linja on huono ja muut sen puolueen edustajat ovat eri mieltä hänen kanssaan.

Äänestä mielestäsi parhaan puolueen mielestäsi parasta ehdokasta kunnassasi.

  • Epäusko mahdollisuuteen vaikuttaa äänestämällä tai ajatus kaikista puolueista ja ehdokkaista huonoina

Äänestä silti. Jos et äänestä, kaikista huonoimman puolueen kaikista huonoin ehdokas tulee todennäköisemmin valituksi. Huonointa mahdollista parempaa äänestämällä edistät paremmuutta sanoisi mattinykänen.

Äänestä mielestäsi parhaan puolueen mielestäsi parasta ehdokasta kunnassasi.

  • Parhaan puolueen paras ehdokas on väärää sukupuolta, väärän ikäinen tai jotain muuta mielestäsi väärää

Äänestä häntä silti. Jos hän on parhaasta puolueesta, ja sen listan kyvykkäin, viisain ja oikeamielisin, niin on oikein äänestää häntä. Ellet äänestä häntä harjoitat sukupuolirasismia, ikärasismia tai jotain muuta rasismia.

Sano ei rasismille, ja äänestä mielestäsi parhaan puolueen mielestäsi parasta ehdokasta kunnassasi.

(Tämä blogikirjoitus on mukaelma ennen viime eduskuntavaaleja julkaisemastani Äänestä häntä! -blogipostauksestani.)

Kulttuurirahojen haaskaamista

Avainsanat

,

Kävin eilen RSO:n konsertissa Musiikkitalossa. Illan ohjemistossa oli mm. Olli Mustonen solistina Prokofjevin toisessa pianokonsertossa. Ostin koko konserttiin myynnissä olleista lipuista vihonviimeisen. Kyseinen paikka oli parvi E:n takimmaisella rivillä orkesterin takana ja kun sen olin ostanut, niin lipunmyynti näytti kaikki kaikki katsomolohkot täysiksi. Loppuunmyyty konsertti siis.

Loppuunmyytyhän ei tarkoita sitä, että kaikilla paikoilla olisi konserttiyleisöä. Tässä kuva hetkestä ennen konsertin alkamista:

musiikkitalo

Kuvaan olen merkannut punaisella ympyrällä permannon P ja R -katsomot keskeltä orkesterin edestä.

Tylsämielisyyttäni laskin kyseisten kahden katsomolohkon tyhjät tuolit jossain välissä ekaa puoliaikaa, ja päädyin lukuun 28. Ei kai siinä mitään, jos joku haluaa ostaa tyhjiä paikkoja konserttiin sularahalla. Mutta kun käytännössä ylivoimaisesti suurimman osan niiden tyhjien tuolien kustannuksista maksavat veronmaksajat kollektiivisesti. Lippuhinnat kattavat vain pienen murto-osan todellisista kustannuksista.

Nyt maksoin orkesterin takana olevasta piippuhyllypaikasta kuluineen 23,50 €. En ole katkera, mutta kuitenkin: mistä tahansa permannon P tai R -katsomon tyhjänä olleesta paikasta olisin ollut valmis maksamaan paljon enemmän. Jopa enemmän, kuin mitä niistä tyhjistä paikoista on nykyhinnoilla maksettu.

Normienpurkutalkoita II

Avainsanat

,

Hallitus on antanut 19.1.2017 esityksen ampuma-aselain muuttamiseksi. Hallitusohjelman sivulla 27 hallituspuolueet ovat linjaneet hallituksen tavoitteeksi:  ”sääntelyn nettomääräinen keventäminen ja säädöksille
vaihtoehtoisten ohjauskeinojen käytön lisääminen. Tavoitteena on turhan sääntelyn purkaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen.

Ampuma-aselain muutosesityksessä ensimmäinen varsinainen asiakohta ”ehdotuksen pääasiallisessa sisällössä” on: ”Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi ase-elinkeinonharjoittajalle velvollisuus ilmoittaa maahantuomansa, siirtämänsä, hankkimansa, valmistamansa tai muuntamansa ampuma-aseen ja aseen osan yksilöintitiedot poliisin asetietojärjestelmään. Ilmoitusvelvollisuus koskisi myös ase-elinkeinonharjoittajalla säilytettävänä tai korjattavana olevia ampuma-aseita ja aseen osia sekä ase-elinkeinonharjoittajan patruunavarastoja. Yksilöintitietojen ilmoittaminen poliisin asetietojärjestelmään korvaisi ase-elinkeinonharjoittajan tiedostonpitovelvoitteen.”

Eli kun tähän saakka aseseppä on kirjannut korjattavaksi tuodun Matti Meikäläisen haulikon omiin papereihinsa tai koneelleen, niin jatkossa hänen pitäisi ilmoittaa poliisille, että ”no nysse Matti Meikäläinen toi sen haulikkonsa lupanumeroltaan 9999/L88888/77 tänne korjatteille.” Ihan selvää normien purkamista ja yrittäjien hallinnollisen taakan keventämistä! Eikö?

On siinä lakiesityksessä sitten sähköistä luvanhakua, niin sanotusta pällitestistä luopuminen ja liikkeestä ostettujen pyssyjen näytillä käyttämisen pääsäntöisesti poistaminen, mutta sokerina pohjalla: ”Asekeräilijän oikeudesta pitää tiedostoa hankkimistaan ampuma-aseista ja aseen osista hallussapitoluvan hakemisen sijasta luovuttaisiin.”

Normien purkua lisäämällä luvanhakuvelvotteita? On tämä Suomen kieli ihmeellinen ja moneen taipuva asiansa osaavan hallinnon käsissä.