Avainsanat

,

Valtakunnan hallituksen esitykset toimista kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi julkistettiin toissapäivänä 8.9.2015. Esitykset sisältävät useita lainsäädännön kautta pakottavasti työvoimakustannuksia alentavia säädösesityksiä, jotka ovat heikennyksiä palkansaajien etuisuuksiin. Kertauksen vuoksi:

  1. Loppiainen ja helatorstai palkattomiksi vapaapäiviksi vuosityöaikaa lyhentämättä
  2. Sairauspäivistä 1. päivä palkattomaksi ja päivät 2.-9. 80%-palkallisiksi
  3. Ylityökorvausten puolittaminen
  4. Sunnuntaikorvaus 100 %:sta 75 %:iin
  5. Vuosiloman maksimiksi 30 työpäivää

Esityksissä oli mukana myös palkansaajien etujen parannuksia, mutta niiden yksityiskohtaisemman luetteloinnin jätän pois tästä postauksesta.

Valtioneuvoston kanslian antaman materialin mukaan ylläolevien viiden kohdan yksikkötyökustannuksia alentava vaikutus yksityisellä sektorilla on 3,3 %. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että yksityisen sektorin maksamat palkat pienenisivät keskimäärin 3,3 % tehtyä työtuntia kohti tarkasteltuna.

Julkisella sektorilla sen ulos palkansaajilleen maksamat palkat heidän tekemiään työtunteja kohti laskettuna pienenisivät vielä hieman enemmän, koska yli 30 työpäivän vuosilomat ovat yksityistä puolta yleisempiä julkisella sektorilla.

Kun mukaan lasketaan vielä työnantajan sosiaaliturvamaksun alennus vaikutukseltaan 1,72 %, niin kaikkiaan 5 % kustannuskykykilpailuloikka on suoritettu, ja hallitus voi siirtyä kohti seuraavia haasteita. Eikö niin?

Mutta kun ei. Yllä olevan luettelon viittä määräystä koskevien lakiehdotusten sananmuoto ei ole vielä tiedossa, mutta ainakaan hallituksen tahänastisessa ulosannissa ei ole tuotu esiin, että lailla määrättäisiin kaikki muita työvoiman yksikkökustannuksia muuttavat sopimusmuutokset kielletyiksi.

Ellei näin tehdä, mikään ei estä työmarkkinaosapuolia sopimasta keskenään vaikkapa 6 % palkankorotusta tai 6 % edestä muita korottavia kustannusvaikutustekijöitä. Tällöin työvoiman yksikkökustannukset työnantajalle kasvavat, eivätkä pienene.

Vastaavasti palkansaajan kannalta tuolla 6% korotusten esimerkkialalla sen työehtosopimuksen piirissä olevien vuoden aikana saama palkkatulo keskimäärin kasvaa, eikä pienene. Palkkatulohan pienenisi, jos peruspalkka pysyisi ennallaan ja lainsäädännön kautta tulevat heikennykset pienentäisivät kertymää.

Eri kustannusvaikutustekijöistä vääntäminen on työmarkkinaneuvottelujen arkea. Ei ole odotettavissa, ettei niihin keskusteluihin tuotaisi kompensaatiokeskustelua lainsäädännön kautta tulevista tekijöistä, jotka palkansaajapuolelle ovat palkkanalennuksia tai lisätyötä.

Paljon en perustuslaista ymmärrä, mutta lainsäädännön kautta tuleva totaalikielto kaikille työntekijöiden etujen parantamisille työehtosopimuksissa kuulostaisi maallikosta äkikseltään mahdottomalta tavallisena lakina määrättäväksi. Näin olleen kaikki valta työvoimakustannusten tasosta on edelleen ja myös jatkossa työmarkkinaosapuolilla.