Avainsanat

, ,

Joulun hengen kovaan ytimeen sukellamme, kun pohdimme hyvinvoinnin jakaumaa karttapallolla. Tosielämän TV:ssä nallekarkit eivät mene tasan. Keiden syy, voi tietysti pohtia, mutta olkoon. Ja ainakaan ihan fity-sixty tasolla tasan menemistä useimmat eivät edes pidä tavoiteltavanakaan.

Suomessa keskiluokkaisella perheellä voi olla farmarivolvo, kauppakassicorsa, labradorinnoutaja tai kaksi, 200 m2 talvella lämmitettyä ja kesällä jäähdytettyä asuintilaa, kaukomatka talvella, Välimerelle kesällä ja kaupunkilomat keväin syksyin jne. jne…? Ehkä tosin kolmesataatonnia velkaakin, mutta kuitenkin. Eikä siinä mitään vikaa ole työllään elää ja ansaita – päin vastoin.

Kun taas toisaalla todellisuus voi olla koko perhe yhdessä huoneessa/majassa/hökkelissä, ruoka kypsennetään avotulella, vesi käydään huitsin nevadasta kantamalla, muksut kuolevat jos sairastuvat vähänkään pahemmin jne. jne…, niin voidaan kysyä, voiko näiden kahden maailman välinen ero säilyä, kun välissä ei enää ole stabiilia diktatuurivyöhykettä erottamassa näitä kahta maailmaa?

Tämän syksyn tilanteen perusteella voi arvioida, että ei voi. Ei ainakaan ilman Euroopan linnaketta.

Nyt tulijat ovat toki isolta osalta tulleet “välimallista”, entiseltä diktatuurivyökykkeeltä, mutta myös syvemmältä Afrikasta ja Keski-Aasiasta. Käytännössähän liki kaikki, jotka eivät itse innostu palaamaan jäävät – ei siis vain se kolmasosa joka saa turvapaikan. Prosessihan menee näin:
1. Haetaan turvapaikkaa -> otetaan turvapaikkaprosessiin
2.1. Jos turvapaikka myönnetään -> annetaan oleskelulupa sillä perusteella
2.2. Ellei turvapaikkaa myönnetä -> annetaan oleskelulupa, koska ei voida palauttaa

Pohjolan nallekarkeille on siis enemmän jakajia. Laajamittainen joulun hengen puhaltaminen tarkoittaaa sitä, että rikas nurkka pallosta ei voi ainkaan aluksi olla enää yhtä rikas, kuin mihin se on tottunut.  Oliko sen nyt noin 500.000.000 € lisärahaa turvapaikka-asioihin, mikä hujahti ensi vuoden valtion budjettiin ilman isompaa keskustelua? Hillitön kalabaliikki on ollut noin kymmenesosan tuosta summasta eurovaikukseltaan olevasta subjektiivisen päivähoidon asiasta.

Mutta olemmeko me valmiit tinkimään omastamme tulijoiden takia? Olisiko edes mahdollista olla tinkimättä tinkimättä samalla niistä ihmisyyden käytännöistä, jotka olemme jo käytännöiksemme omaksuneet? Tai jos emme halua rahoittaa tulijoita tänne, vaan kustantaa mieluimin heitä jossain lähtö- tai välialueilla, niin vaikka tukeminen siellä per kapita onkin halvempaa, niin niita kapitoita on maailmanlaajuisesti niin paljon, että ihan halpaa tehokas joulun hengen levittäminen ei olisi niinkään.